Esipuhe

Ei siis kahta kolmannetta!

Kahden muun palstan lisäksi päätin avata vielä musiikkiaiheisenkin blogin, koska olen harrastanut sitä jo lapsesta asti tiiviisti ja se on ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Tarkoituksena on siis pohdiskella kaikkea musiikkiin ja sen harrastamiseen liittyvää - unohtamatta siis tietenkään musiikkimediaa. Monen muun asian ohella musiikistakin tuntuu löytyvän jatkuvasti ajatuksia, joten päätinpä siis alkaa jakaa niitä myös kanssaihmisille. Joskus saatan raapustella tänne jotain myös valokuvauksesta ja muista harvalukuisista harrasteistani, jotta kaksi muuta blogia keskittyisivät niille pyhitettyihin tarkoituksiin.

Latelenpa näin alkuun muutaman sanan itsestäni nimenomaan musiikin harrastajana.

Olen soittanut kosketinsoittimia enemmän tai vähemmän aktiivisesti 6-vuotiaasta ja kitaraa 12-vuotiaasta lähtien. Tosissani voisin sanoa aloittaneeni kosketinten takomisen noin 15-16-vuotiaana, mutta pääasiassa olen aina keskittynyt kitaraan ja sen eri soittotekniikoiden hiomiseen. Akustinen soitto minua ei ole koskaan kiinnostanut, mutta rock, metalli, rautalanka ja komppitekniikat sen sijaan kyllä.

Tällä hetkellä soitan kahdessa yhtyeessä, joista toisessa kitaraa ja toisessa sekä koskettimia että taustakitaraa. Näiden lisäksi joten kuten luonnistuvat basso, rummut, munniharppu, harmonikka ja laulaminen, mutta varsinkin jälkimmäistä pyrin rajoittamaan meluhaittojen ehkäisemiseksi.

Omaa musiikkia olen säveltänyt ja sanoittanut jo lapsesta asti. Varhaiset tekeleet eivät luonnollisesti kestä päivänvaloa. Teini-iässä tahti kiihtyi ja tähän päivään asti valmista materiaalia on kertynyt iso liuta. "Varsinaisen tuotannon" materiaali vaihtelee alkupään simppelihköstä power-osastosta soundtrackhenkiseen eeppiseen metalliin sekä nykyiseen progressiiviseen metalliin ja folkahtavaan black metaliin.

Sanomattakin lienee selvää, että olen aina myöskin kuunnellut kaikenlaista musiikkia. Etupäässä kuuntelut ovat keskittyneet jo hyvän aikaa kaikenlaiseen metallimusiikkiin - mitä raskaampaan sen parempaa. Myös monenlainen elektroninen musiikki, vanha rock, progressiivinen ja psykedeelinen rock, klassinen, rautalankamusiikki, jazz ja oikeassa mielentilassa jopa gangsta-rap maistuvat. Helpompi olisi luetella ne harvat tyylilajit, joista en erityisemmin perusta, sillä pyrin ammentamaan musiikillista antia lähestulkoon kaikesta mahdollisesta materiaalista avartaakseni näkemyksiäni. Kapeakatseisuus on minun mielestäni yksi muusikon suurimmista synneistä, mikäli haluaa kehittyä ja laajentaa tietämystään.

Kaikesta musiikista voit löytää jotain uutta ja inspiroivaa - olipa kyseessä sitten Eddie Cochran, Xzibit, Robbie Williams, Anna Abreu, Tomi Markkola tai Aram Hatsaturjan.

Toivottavasti joku hengenheimolainen löytää tämän blogin, jotta pääsisimme hieman vaihtamaan ajatuksia.

Edit: Olen toivoakseni osoittanut ykkösblogissani suomen kielen osaamiseni ja harjaantuneisuuteni, joten tällä palstalla löysään pipoa, enkä viilaa jokaista lausetta aivan niin pilkun tarkasti. Antaa ajatuksen lentää!