Kirjoitus oli alun perin pääblogini puolella, mutta siirrän sen suoraan tänne musiikkiasioille pyhitettyyn osioon.
Laulajatähti Johanna Tukiainen (joka tanssii Dolls-ryhmässä siskonsa Julia Tukiaisen kanssa, joka on myös tosi hieno ihminen ja rakas Johanna Tukiaiselle ja olivat juuri yhdessä ottamassa aurinkoa ja juomassa shamppanjaa kristallipikareista ja rakastavat toisiansa niin kuin tosi ihanat ja parhaat siskokset ikään ja markkinoivat parhaillaan ihanaa ja tosi mahtavaa kalenteria) esitti Tammerfest-festivaaleilla superhypermegahittinsä "Lööppijulkkiksen."
Tsiigatkaapa tästä.
Varoitan jo etukäteen, että musiikilliset mieltymyksenne eivät ole tuon eepoksen kuuntelemisen jälkeen entisellään ja jokin mystinen voima ohjaa teitä lähimpään levykauppaan hankkimaan ikioman kopion.
Häikäisevää uhrautumista osoittaa se, että juontajan mukaan Tuksu suostui esittämään settinsä (kestoa kolme minuuttia, mutta ei anneta sen vaikuttaa arvostelukykyymme) illan aikana peräti kahteen kertaan. Näin verrattain aloittelevana muusikkona en ymmärrä noita todellisia megaluokan tähtiä ja lahjakkuuksia, jotka venyvät saman illan aikana moisiin suorituksiin.
Aikoinaan on uutisoitu, kuinka esimerkiksi Jari Sillanpää on kiertänyt juhannusaattoiltana helikopterilla esiintymässä useammalla tanssilavalla. Keikkasetin pituus on hänellä kenties noin puolitoista tuntia, mutta älkäämme anna sen häiritä arvostelukykyämme tässä huippumuusikoiden elämäntöiden vertailussa.
Tuksun huikaiseva keikkasetti, eli kappale Lööppijulkkis, on eeppinen, dramaattinen ja progressiivinen. Erityisesti minua säväyttää em. kappaleen kertosäkeen monipuolisuus. Kappale avautuu vasta kun se on kuunnellut läpi viitisen kertaa. Teos on siis häikäisevän moniulotteinen ja tuntuu, että jokaisella kuuntelukerralla löytyy jotain uutta, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin.
Esiintyjänä Tuksu on alan rautainen ammattilainen isolla a:lla. Hän käyttäytyy lavalla varmaelkeisesti ja osaa ottaa yleisönsä epäröimättä ja määrätietoisesti. Liikehdintä, katsekontakti, vaatetus sekä lavakarisma - jokainen osa-alue on osunut lähes laskelmoidun tarkasti nappiin ja kokonaisuutta on ilo katsella. Siitä nauttiessa ei uskoisi, että Tuksu on ollut musiikkibisneksen kuumimmassa ytimessä vasta niin vähän aikaa kuin mitä on.
Minusta tuntuu jo etukäteen pahalta ajatella sitä, millainen ryöpytys poloista Tuksua odottaa lähitulevaisuudessa. Odotettavissa on mitä todennäköisimmin koko kotimaan kattava festarikiertue ja sen seurauksena lähes varmasti rutkasti kysyntää ulkomailla. Pahimmillaan Tuksu saattaa joutua esittämään koko settinsä jopa kolmena (3) iltana viikossa. Tämä määrätietoinen uurastus tullaan kuitenkin palkitsemaan tähtitieteellisillä Teoston korvauksilla, triplaplatinalevyllä sekä Emma-palkinnolla.
Mitä vittua? Kappaleesta ei pidä kuin korkeintaan puolet edellisessä Big Brotherissa mukana olleista henkilöistä eli kuusi (6) ihmistä. Jäljelle jäävistä Suomen kansalaisista lähes jokainen osapuilleen halveksuu koko ihmistä kappaleen tekeleestä puhumattakaan. En siis menisi välttämättä puhumaan tässä yhteydessä hitistä - saati sitten megahitistä. Kaipa vika kuitenkin on minussa ja arvostelukyvyssäni.
Onneksi asiantuntevat musiikkikriitikot ovat erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti